Oma matkani

Ensimmäiset kuvat

Ensimmäinen kosketukseni asiaan, josta myöhemmin tuli niin suuri osa elämääni, tapahtui jo 1980-luvulla. Olin noin yhdeksänvuotias, joten jälkikäteen on vaikea sanoa, mitä näin ensimmäisenä tai missä järjestyksessä kaikki tapahtui. Muistan kuitenkin selvästi, miten erilaiset tanssikuvat alkoivat jäädä mieleeni.

Yksi varhaisista kohtaamisista tuli Ruotsin television Bagen-ohjelman ja erityisesti Freak Out -tanssiosuuden kautta. Muistan David Johnsonin ja hänen sisarensa Marie Johnsonin, jotka tulivat Ruotsiin esittämään numeron, jossa oli mukana Lockingia. Paljon myöhemmin yhdistin heidän ilmaisussaan olleita piirteitä Chain Reactionin kaltaisiin ryhmiin.

Samaan aikaan näimme asioita tietämättä välttämättä niiden nimiä. Jopa Herreysin Diggi-Loo Diggi-Ley sisälsi lyhyitä Lockingia muistuttavia osuuksia. En osannut nimetä tai analysoida niitä, vaan näin vain siistejä liikkeitä, joita halusin itse kokeilla.

Suurimman vaikutuksen teki silti Breakin’. Myös Fame, muut elokuvat ja televisiosarjat sekä myöhemmin musiikkivideot näyttivät välähdyksiä Lockingista ja muista street dance -tyyleistä. En aina tiennyt, mitä katsoin. Tiesin vain, että se veti minua puoleensa.

Hip-Hop ja jonkin suuremman alku

Muutamaa vuotta myöhemmin aloin tanssia vakavammin 9 Degreesissa Rinkebyssä. Tanssimme sitä, mitä Gabriel kutsui Hip-Hopiksi. Vasta paljon myöhemmin ymmärsin, kuinka paljon hänen liikekielessään oli vaikutteita eri tyyleistä, Locking mukaan lukien.

Populaarikulttuuri jatkoi inspiroimista. Janet Jacksonin ”Alright” teki minuun suuren vaikutuksen, samoin Michael Jacksonin ja muiden artistien Locking-vaikutteiset liikkeet.

Vuonna 1992 osallistuimme Jaffa Chill Street Dance Competitioniin. Tanssimme Hip-Hopia, mutta juuri tuolloin yhteyteni Lockingiin alkoi konkretisoitua. Tapasin Patrik Helgen, aka Primen, joka tanssi jo Lockingia ja tunsi tyylin useimpia tapaamiani ihmisiä laajemmin. Hänen sekä Jappen ja Dannen kautta aloin ymmärtää, kuinka paljon näkemieni ja kokeilemieni liikkeiden taustalla oli.

Klubeilla ja tanssipiireissä tapasin myös Be-Bopin, Damon Frostin, Karl Dyallin, Micke Strandljungin ja monia muita. Jokainen avasi ovia ja herätti uteliaisuutta omalla tavallaan. Aika oli toisenlainen kuin nykyään: tieto kulki ihmiseltä toiselle. Sitä oli etsittävä.

Videot, keskustelut ja tiedonvaihto

Jappen ja Dannen kautta tutustuin Oskar ”Supreme” Pitréen. Meillä oli sama intohimo Lockingiin ja sama tarve ymmärtää enemmän. Harjoittelimme, vertailimme aineistoja ja vaihdoimme tietoa useiden vuosien ajan.

Tutustuimme myös Emanuel ”Manne” Schüttiin, joka tunsi perusteet hyvin ja oli saanut käsiinsä paljon videomateriaalia. Joe Jobe ja Karim Carlsson kuuluivat muihin ympärillämme olleisiin Lockingista syvästi kiinnostuneisiin ihmisiin. Siitä muodostui verkosto jo kauan ennen sosiaalista mediaa.

Joku oli löytänyt VHS-nauhan, toinen nähnyt tanssijan tapahtumassa, kuullut nimen, oppinut askeleen tai kuullut tarinan. Tapasimme, harjoittelimme ja kokosimme palapeliä. The Lockersia, Don Campbellia, Suga Popia, Skeeter Rabbitia ja muita esittänyt materiaali antoi tutuilta tuntuneille liikkeille yhtäkkiä nimet, ihmiset ja historian.

Myös Ruotsin ulkopuoliset tanssijat vaikuttivat kehitykseemme suuresti: tanskalaiset Thomas, Stene ja Lock-Smith sekä Delroy Fogo ja Anthony Edwards. Jimmy Williamsin tuominen Ruotsiin oli sekin vahva ja inspiroiva kohtaaminen. Koko vuosikymmenestä tuli pitkä tiedonetsintä. Mitä enemmän opin, sitä selvemmin ymmärsin, kuinka paljon en vielä tiennyt.

Kommuuni, harjoittelua ja lisää VHS-nauhoja

1990-luvulla vietin aikaa Rinkebyssä kahden b-boyn, Carliton ja Elvisin eli Jam-Onen, kanssa. Noin vuosina 1999–2002 asuimme myös yhdessä kommuunissa. Molemmat olivat inspiroivia harjoittelukumppaneita, vaikka en itse ollut b-boy.

Elvis matkusteli paljon, ja hänellä oli runsaasti VHS-nauhoja, joita katsoimme yhdessä. Näin nauhoilla lisää Lockingiani inspiroinutta materiaalia: muun muassa Steneä, Lock-Smithiä, Warrenia ja Anthonya sekä useita ranskalaisia tanssijoita, heidän joukossaan Junior Almeida ja Mohamed Vagabond Crew’sta.

Funktastics, Funkademics ja kasvava scene

Perustimme 2000-luvun alussa Funktasticsin, josta tuli myöhemmin Funkademics. Ryhmään kuuluivat muun muassa minä, Manne, Oskar, Charlie, Patrik, Isse, Karim ja Lil-Putte.

Harjoittelimme, esiinnyimme, opetimme ja matkustimme, mutta ennen kaikkea jatkoimme syvemmän Locking-tiedon etsimistä. Samalla yhteys tanssin alkuperään alkoi tulla lähemmäksi. Saimme yhteyden Don Campbelliin.

Los Angeles muutti näkökulmaa

Matkustimme Los Angelesiin vuonna 2004. Pääsimme Don Campbellin, Campbellockingin luojan, tunnille ja kohtasimme henkilökohtaisesti todellisuuden, jonka olimme aiemmin tunteneet lähinnä videonauhojen, kertomusten ja tiedonmurusten kautta.

Charlien saaman kontaktin kautta pääsimme myös Chain Reactionin tunnille, jota pitivät muun muassa T-Bopper ja Cool Pockets. Tapasimme Flo-Masterin ja Sundancen sekä näimme Tashin, Jimmy Soulin, P-Lockin, Loose Caboosen, Frank Ejaran ja monien muiden tanssivan ringeissä.

Voimakkainta oli olla ensimmäistä kertaa samassa huoneessa niin monen ymmärtämämme historian taustalla olevan ihmisen kanssa. Paneelissa olivat mukana muun muassa Don Campbell, Greg ”Campbellock Jr.” Pope, O.G. Skeeter Rabbit, Tony GoGo ja Tonyn pojat. He eivät enää olleet nimiä VHS-nauhalla, vaan edessämme olevia ihmisiä omine äänineen, tarinoineen, persoonallisuuksineen ja erilaisine näkökulmineen samaan kulttuuriin. Jokin muuttui minussa siellä.

Kotiin LA:sta — takaisin perusteisiin

Palasimme Los Angelesista valtavan inspiroituneina ja käytimme entistä enemmän aikaa Original Style Lockingiin: perusteisiin, musiikkiin, tunteeseen ja liikkeiden historiaan. Pelkkä askelten osaaminen ei enää riittänyt. Halusin ymmärtää, miksi ne näyttivät sellaisilta kuin näyttivät, keneltä ne tulivat ja millaisessa yhteydessä ne olivat kasvaneet.

FunkCamp syntyy

Vuonna 2005 Greg ”Campbellock Jr.” Pope ja O.G. Skeeter Rabbit tulivat ensimmäistä kertaa Ruotsiin. Saimme oppia suoraan kahdelta ihmiseltä, jotka olivat eläneet kulttuuria ja olleet osa sen historiaa. Samana vuonna perustin FunkCampin.

Ajatus oli yksinkertainen: jos halusimme todella ymmärtää Lockingia, meidän oli tavattava ihmiset, jotka olivat eläneet, tanssineet ja kehittäneet sitä sekä kuljettaneet historiaa eteenpäin. Olimme tavanneet Don Campbellin Los Angelesissa edellisenä vuonna, ja useat ihmiset olivat myös suositelleet opiskelua Gregin ja Skeeterin johdolla.

FunkCamp ei siksi koskaan ollut minulle pelkkä tanssileiri, vaan tiedon välittymisen paikka. Tunnit olivat keskeisiä, mutta yhtä tärkeitä olivat keskustelut, tarinat, musiikki, jamit ja tuntien välinen aika. Ihmisten omien kertomusten kuuleminen antoi aivan toisenlaisen ymmärryksen kuin liikkeiden kopioiminen videolta.

Funky 4 Brothers ja uusi sukupolvi

Samaan aikaan, vuosina 2004–2005, Ruotsissa nousi uusi sukupolvi. Neljä nuorta tanssijaa perusti Funky 4 Brothersin: Alexander ”A-Train” Dam, William Bois, Markus B. Almqvist ja Joel Mäki. He olivat nuoria, nälkäisiä ja intohimoisia Lockingia kohtaan ja toivat Ruotsin sceneen uutta energiaa.

Matkustimme muun muassa Juste Debout -tapahtumaan Pariisiin vuonna 2006, ja kävi selväksi, että Ruotsin Locking-scene sai aivan uudenlaista liikettä ja yhteyksiä ulkomaailmaan. Funky 4 Brothers jätti suuren jäljen sekä kotimaassa että kansainvälisesti.

Kaksikymmentä vuotta FunkCampia

Järjestin FunkCampia vuosina 2005–2025 pitkän ruotsalaisten ja kansainvälisten vieraiden joukon kanssa. Mukana olivat muun muassa Greg Campbellock Jr. Pope, O.G. Skeeter Rabbit, Tony GoGo, Loose Caboose, P-Lock, Willow Evann, Anthony Edwards, Damon Frost, Patrik ”Prime” Helge, A-Train, Arvidos, Lock-Smith, Samantha Haynes, Yared Cederlund, Markus B. Almqvist ja William Bois.

Yksi henkilö ansaitsee erityismaininnan: Emanuel ”Funky Asparagus” Schütt. Hän on ollut mukana jokaisella campilla ja on kuin oikea käteni. Vuosien mittaan hän on sekä jakanut tietämystään että auttanut kaikessa tapahtuman ympärillä.

Minun silmissäni Manne on yksi Ruotsin kaikkien aikojen parhaista lockereista. Kukaan ei edusta tyyliä yhtä tarkasti kuin hän. Jos haluat oppia Lockingia, Manne on oikea henkilö.

Tavasta tuoda tietoa lähemmäksi Ruotsin sceneä kasvoi eri locker-sukupolvien kohtaamispaikka. Vuosi 2025 merkitsi FunkCampin 20-vuotisjuhlaa. Se oli siihen asti suurin tapahtuma ja silloin tarkoitettu viimeiseksi.

Joskus työ ei kuitenkaan lopu vain sillä, että sanoo sen loppuvan. FunkCamp palaa vuonna 2027, ja seuraavassa luvussa on mukana muun muassa Khan Koreasta.

Takaisin Yhdysvaltoihin

Palasin Yhdysvaltoihin vuosina 2010 ja 2011 ja pääsin entistä lähemmäksi Lockingin taustalla olevia ihmisiä ja tarinoita. Osan matkoista asuin O.G. Skeeter Rabbitin luona.

Matkustin New Yorkin, Philadelphian, Los Angelesin ja Las Vegasin välillä ja kävin muun muassa Generationsissa, On The Onessa ja Hip Hop Internationalissa. Tapasin Alphan, Deputyn, Captain Crunchin, Sinbadin, Peek-a-Boon, Arnetta Johnsonin, Damita Jon, Scooby Doon, Big D:n, Tony GoGon, Buddy GoGon, Loose Caboosen, Buddha Stretchin ja Jazzy Jayn sekä Richie Richin, Geminin, Scramble Lockin, Nathan Washingtonin, Gruvan, Moncell Durdenin ja Philadelphian The Hood Lockersin.

Oli hyvin merkityksellistä kuulla niin monia kertomuksia suoraan ihmisiltä itseltään. Kaikki eivät kertoneet samaa tarinaa tai jakaneet samoja mielipiteitä, enkä välttämättä hyväksy jokaista kuulemaani tulkintaa tai viestiä. Sekin on tärkeä osa oppimista. Historia on harvoin yksi suora kertomus. Erilaisten kokemusten kuuleminen, ihmisten tanssin näkeminen ja heidän näkökulmiensa alkuperän ymmärtäminen avasi silmäni. Olen kantanut jotakin mukanani lähes jokaisesta kohtaamisesta.

Tiedon välittäminen eteenpäin

Matkojen, ryhmien ja FunkCampin rinnalla opettaminen on aina ollut suuri osa elämääni. Olen opettanut Lockingia, Hip-Hopia ja Streetdancea monissa kouluissa ja koulutuksissa Ruotsissa ja ulkomailla, kuten Danshögskolanissa/DOCHissa, Danscenter Stockholmissa, Balettakademienissa, Fryshusetissa ja House of Shapesissa.

Olen myös toiminut tuomarina ja järjestänyt sekä Hip-Hop- että Locking-tapahtumia. Vuonna 2007 sain Original Style Locking Master Student -tunnustuksen ja vuonna 2015 Original Lockers Master Award -palkinnon. Samana vuonna sain Ace Deuce -hatun ja minusta tuli osa GoGo Brothers -perhettä.

En pidä tällaisia tunnustuksia todisteena siitä, että oppiminen olisi valmis — päinvastoin. Mitä pidempään olen ollut mukana, sitä vakuuttuneemmaksi olen tullut siitä, ettei ihmisiin, musiikkiin, kokemuksiin ja jatkuvaan kehitykseen perustuvaa kulttuuria koskaan opi loppuun.

Sukupolvet vievät kulttuuria eteenpäin

FunkCampin perustamisesta lähtien uudet sukupolvet ovat jatkaneet Lockingin viemistä eteenpäin Ruotsissa. Funky 4 Brothers jätti valtavan jäljen ja vaikutti merkittävästi siihen, mitä seurasi. Myöhemmin Arvidos, Yared, Akira, Jörgen, Mimmi ja monet muut jatkoivat scenen rakentamista. Nykyään heitä on vielä enemmän.

Juuri niin pitääkin olla. Jokaisen sukupolven on löydettävä oma ilmaisunsa ja oma suhteensa tanssiin. Minulle on kuitenkin tärkeää, ettei yhteys musiikkiin, ihmisiin ja historiaan katoa.

Ei tarvitse tanssia samalla tavalla kuin joku tanssi vuonna 1973. On kuitenkin hyvä tietää, miksi tanssi näyttää sellaiselta kuin näyttää, ketkä sen loivat ja mistä kulttuurista se tulee. Educate before you recreate.